Matkalla Agraan marras- ja joulukuun 2010 vaihteessa oli mukana kummi Riitta Virén. Riitta oli ensimmäistä kertaa Intiassa. Yritimme löytää koululle muovituoleja ja -pöytiä. Ne jäivät ostamatta, koska Agran kaupoista ei sopivia ollut saatavana. Päätin etsiä oikeanlaisia tietokoneen avulla ja ostaa ne sitten seuraavalla matkalla.
Koululla on asiat erittäin mukavasti. Lapset olivat selvästikin voimistuneet viime käyntini jälkeen. Varmaankin heidän saamansa hyvä kouluruoka on jo tehonnut.
Oppilaat, opettaja ja keittäjä olivat kaikki aivan innoissaan tulostamme. Oppilaat palasivat halusta päästä näyttämään, mitä kaikkea osaavat. He olivat tehneet paperille kirjain kirjaimelta koulun nimen ja ripustaneet ne ylös koulun seinälle. Lisäksi he olivat tehneet ihan oikeannäköisiä ensiaputarvikepakkauksia styroxista, kangaspaloista ja pahvista. He olivat todellakin edistyneet valtavasti.
Kaikki lapset olivat valmiita esiintymään luokan edessä leikkien opettajaa ja muut toistivat loruja ym. perässä. Hienosti meni! Ja tanssista sekä musiikista he pitävät edelleen valtavasti.
Veimme koululle sähkökäyttöisen pianontapaisen soittopelin, jota he sitten lauantaisin voivat soittaa. Kaikki lapset, opettaja ja keittäjä saivat hammasharjan ja opetimme heille sen käytön, opettaja toimi hyvänä tulkkina. Liikenneopetusta annoimme myös sekä jaoimme kaikille heijastimet. Se oli lapsista tosi mieluista. He tulivatkin seuraavana päivänä heijastimineen koululle. Se oli hyvä, sillä saimme uudestaan opettaa heijastimen ripustuspaikan.
Lasten on vielä opittava tuntemaan oikea ja vasen, jotta voisivat liikkua mahdollisimman turvallisesti kaduilla varsinkin pimeän aikana. Koululla kaikki toimii siis hienosti. Lapset pitävät koulusta niin valtavasti, että jotkut vanhemmat olivat lähettäneet koululle pari ylimääräistäkin lasta kuultuaan käynnistämme.
Miltei jokaisella lapsella oli flunssa, nuhaa ja yskää sekä silmätkin näyttivät osalla sairailta. Siellä oli juuri vaihtunut monsuuniaika talveen ja silloin kaikki Intiassa yleensä sairastavat. Kyllä meillä on paljon tehtävää heidän kanssaan. Kaikki oppi menee hyvin perille, kun sen kertoo hauskasti. Esim. heijastinasiaa opettaja edisti ihan vahingossa, kun hän ripusti heijastimen lähes keskelle peppua ja sanoin hänellä olevan pupujussin häntä. Kyllä kaikilla oli hauskaa! Opettaja on niin valtavan iloinen, ja nauroi makeasti asialle. Ja lähtiessämme hän vuodatti kyyneleitä kutsuen minua äidikseen! Se on suuri kunnianosoitus Intiassa!
Paluumatka 200 kilometria Agrasta autolla lentokentälle kesti tällä kertaa kuusi tuntia. Olimme hyvin iloisia, että saimme tavata koulumme väen ja Balbir Singhin perheen. Terveisiä heiltä kaikilta! Pirkko Hellstén